Nousi tässä taannoin ystävien kesken puheenaiheeksi eräs niinkin jännä asia, kun kihlautuminen!
Puheenaiheen alkuperät olivat varsin hämärät, mutta kyllä kyseisestä asiasta siitä huolimatta saatiin nakeltua mielipiteitä eestaas.
Mitäs se kihlautuminen yleensä symboloi? En tiedä, että onko sillä enää nyky-yhteiskunnassa mitään maallista merkitystä, mutta vielä jokin aika sitten se symboloi sitä, että nyt ollaan aloitettu matka kohti suurempaa. Sanalla "suurempaa" tarkoitan tietenkin niitä varsinaisia häitä.
Näin se OLI. Nykyään sillä ei tunnu olevan mitään muuta merkitystä, kuin olla pelkkää esine.
Nykyään yhä nuoremmat ja nuoremmat parit menevät "kihloihin" ja ovat niin helvetin innoisaan, että sitä sormusta on kyllä nyt pakko näytellä ympäri koulua ja kertoa miten onnellisia sitä ollaan nyt kun ollaan "kihloissa". Vanhemmilta tämä "kihlaus" pidetään tietenkin visusti salassa, koska he eivät välttämättä olisi yhtä innokkaasti taputtelemassa selkään, kuten kaverit. Paitsi, jos kaverit taputtelivat mattopiiskalla.
Mitä se kihlaus sitten loppupeleissä muuttaa? Muuta kuin sormen verenkiertoa?
Onko sillä todellakin jotain maagisia vaikutuksia? Kun laitat sen sormeen, niin se meinaa sitä, että meitä ei mikään maallinen voima voi erottaa? Karu totuus on se, että se sormus lähtee siitä sormesta pois yhtä vaivatta, kuin mitä se alkujaankin siihen sormeen meni.
Eikö se enää riitä, että ollaan onnellisia vaan sen takia, että ollaan yhdessä? Ei sitä seurustelua ennen pitänyt sen kummemmin symbolisoida. Oltiin yhdessä, viihdyttiin toistemme seurassa, tehtiin asioita yhdessä ja oltiin niin perhanan onnellisia. Kihlaukset tuli sitten vasta, kun oltiin varmoja siitä, että tämä liitto voisi kestää pitempäänkin!
Mitä joku 15 - 16-vuotais tyttö/poika hyötyy kihlauksesta? Onhan se tietenkin mukava, että ollaan viety suhde jo seuraavalle tasolle, sillä onhan sitä jo seurusteltukin jo ruhtinaalliset kaksi viikkoa!
Kai tähänkin pätee yleinen sanonta; "Kukin tavallaan"
Mutta valitan siitä silti.
torstai 26. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Nasunuha tulee ja tappaa ihmiskunnan!
Jos voit vakavalla naamalla väittää, ettet olisi koskaan kuullut puhuttavan; Nassenuhasta, possunuhasta, sikaflunssasta, saparotaudista tai jostain vastaavasta, niin ole onnellinen! Minäkin olisin paljon onnellisempi, jos ei tarvitsisi siitä kuulla enää koskaan.
Tästä on nyt käyty kiivasta keskustelua varmasti ainakin sen 2 - 3 kuukautta, mutta ei pelkoa! Loppua ei näytä tulevan ainakaan tällä vuosikymmenellä.
Päivä päivältä naurettavammaksi käyvä buumi alkaa käydä hermoille jo todenteolla! Joka päivä otsikoissa komeilee: "TAMIFLUN SALAISUUDET JULKI!" tai kuinka joku 80-vuotias keuhkosyöpää poteva mies kuoli "Sikainfluenssaan" vai oliko se tavalliseen flunssaan? Mutta sehän nyt on sivuseikka! Ketä tavallinen flunssa kiinnostaa? Sikaflunssa on nyt muodissa. Vaikuttaa kyllä riistäytyneen pahasti käsistä tämä sikabuumi, mutta minkäs teet? Media on aina media.
Eikä se ole vain media, joka keksii toinen toistaan älyttömämpiä kertomuksia koskien sikafluuta. Pahimmat Sepi Sepustajat löytyy tavallisten tallaajien joukosta! En nyt voi sanoa, että heillä olisi pollassa jotain vialla, koska en sitä voi tietää, mutta kyllä se välillä siltä tuntuu. Netissä pomppii vastaan mitä ihmeellisimpiä salaliittoteorioita rokotteista sikaflunssaa vastaan. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää sitä, kun julkisuuteen tuli sellainen pieni fakta, että kyseinen rokote sisältää elohopeaa! Tässä vaiheessa alkaa kellot soida ympäri maata ja kymmenet, ehkä jopa sadat, takametsien sanasepot alkavat tuottamaan sellaista tekstiä ettei ennen olla nähty!
"Rokote on tehty vain ja ainoastaan siksi, että sillä voitaisiin harventaa maailman populaatiota!" - Intellektuelli Elli
"Rokote ja koko sikainfluennsa on vain hämäys, jolla saadaan suuri osa maailman ihmisistä piikin alle. Kyseessä ei ole edes mikään tavallinen rokotus! Hallituksella on tarkoituksena asentaa mikrosiru ihmisiin, jotta heidän jokaista liikettään voitaisiin seurata!" - Taunoista tasaväkisin
Tämäkin instanssi on jo paisuteltu sellaisiin mittoihin, että heikoimmat todella uskovat näitä seputuksia! Nyt on kyse niin vakavasta epidemiasta, että on parasta sulkeutua neljän seinän sisälle ja fanaattisesti pestä käsiä, kunnes nahan alta luu paistaa.
Milloin omilla aivoilla ajattelusta tuli kiellettyä?
Media on kova sepittäjä, mutta harvoin sen sepittämissä tarinoissa on totuutta enemmän kuin 30%.
Tästä on nyt käyty kiivasta keskustelua varmasti ainakin sen 2 - 3 kuukautta, mutta ei pelkoa! Loppua ei näytä tulevan ainakaan tällä vuosikymmenellä.
Päivä päivältä naurettavammaksi käyvä buumi alkaa käydä hermoille jo todenteolla! Joka päivä otsikoissa komeilee: "TAMIFLUN SALAISUUDET JULKI!" tai kuinka joku 80-vuotias keuhkosyöpää poteva mies kuoli "Sikainfluenssaan" vai oliko se tavalliseen flunssaan? Mutta sehän nyt on sivuseikka! Ketä tavallinen flunssa kiinnostaa? Sikaflunssa on nyt muodissa. Vaikuttaa kyllä riistäytyneen pahasti käsistä tämä sikabuumi, mutta minkäs teet? Media on aina media.
Eikä se ole vain media, joka keksii toinen toistaan älyttömämpiä kertomuksia koskien sikafluuta. Pahimmat Sepi Sepustajat löytyy tavallisten tallaajien joukosta! En nyt voi sanoa, että heillä olisi pollassa jotain vialla, koska en sitä voi tietää, mutta kyllä se välillä siltä tuntuu. Netissä pomppii vastaan mitä ihmeellisimpiä salaliittoteorioita rokotteista sikaflunssaa vastaan. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää sitä, kun julkisuuteen tuli sellainen pieni fakta, että kyseinen rokote sisältää elohopeaa! Tässä vaiheessa alkaa kellot soida ympäri maata ja kymmenet, ehkä jopa sadat, takametsien sanasepot alkavat tuottamaan sellaista tekstiä ettei ennen olla nähty!
"Rokote on tehty vain ja ainoastaan siksi, että sillä voitaisiin harventaa maailman populaatiota!" - Intellektuelli Elli
"Rokote ja koko sikainfluennsa on vain hämäys, jolla saadaan suuri osa maailman ihmisistä piikin alle. Kyseessä ei ole edes mikään tavallinen rokotus! Hallituksella on tarkoituksena asentaa mikrosiru ihmisiin, jotta heidän jokaista liikettään voitaisiin seurata!" - Taunoista tasaväkisin
Tämäkin instanssi on jo paisuteltu sellaisiin mittoihin, että heikoimmat todella uskovat näitä seputuksia! Nyt on kyse niin vakavasta epidemiasta, että on parasta sulkeutua neljän seinän sisälle ja fanaattisesti pestä käsiä, kunnes nahan alta luu paistaa.
Milloin omilla aivoilla ajattelusta tuli kiellettyä?
Media on kova sepittäjä, mutta harvoin sen sepittämissä tarinoissa on totuutta enemmän kuin 30%.
torstai 15. lokakuuta 2009
Miksi lapsia ei voi pitää lapsina?
Mitäkö tarkoitan? No juuri sitä miltä se kuulostaakin! Miksi lapsia ei voi enää pitää lapsina?
Jos vielä pitää tarkentaa niin voittekin sitten patikoida suoraan keskustaan ja tehdä omia havaintoja asiasta.
Laiskimmille yksilöille voinkin sitten kirjoittaa asiasta lyhyehkön tietoiskun!
Näyttää pahasti siltä, että nykyajan lapsoset ovat täysin unohtaneen olevansa LAPSIA. 10 - 12v tyttöset pukeutuvat minihameisiin ja korkkareihin ja siihen päälle vielä roima kerros pakkelia! Kyllä nyt poitsut eskarissa tykkää!
Toisaalta se myös pistää miettimään, että mitä vanhempien päissä on mahtanut liikkua sinä hetkenä kun lapsi alkoi vonkua minihameita ja meikkejä? Tuskin mitään millä olisi mitään maallista merkitystä, mutta toivossa on hyvä elää.
Tytöt eivät ole ainoat, joilla on taipumusta ennenaikaiseen teini-ikään vaan myös pojilla samassa suhteessa. Pojat tahtovat heti kehdosta päästyään olla leikkikentän gangstereita ja pukeutuvat lätsään, 10 numeroa liian suurin housuihin ja XXXXL huppariin. Tosin nyt ei ole pelkästä ulkomuodosta kyse vaan myös siitä mitä sieltä suusta tulee ulos. Tulee vittua ja saatanaa, ja jos oikein kovaksi aletaan niin kyllähän sinne pari perkelettäkin mahtuu! Ikäistensä mielestä he voivat ollakin varsin hurjia, mutta meissä muissa he aiheuttavat suunnatonta vitutusta, pahennusta ja murhaavia ajatuksia heidän vanhempiansa kohtaan.
Jos minulta kysytään, niin lasten ei pitäisi lipua massan mukana, ainakaan näin varhaisessa iässä. Sitten kun ikää löytyy, niin mikä jottei? Pukeutukoot ja käyttäytyköön miten tahtovat, sillä tietääkseni se on osa sitä pelottavaa teini-ikää. Oman paikan etsiminen. Vai mitehä se meni.
Jos vielä pitää tarkentaa niin voittekin sitten patikoida suoraan keskustaan ja tehdä omia havaintoja asiasta.
Laiskimmille yksilöille voinkin sitten kirjoittaa asiasta lyhyehkön tietoiskun!
Näyttää pahasti siltä, että nykyajan lapsoset ovat täysin unohtaneen olevansa LAPSIA. 10 - 12v tyttöset pukeutuvat minihameisiin ja korkkareihin ja siihen päälle vielä roima kerros pakkelia! Kyllä nyt poitsut eskarissa tykkää!
Toisaalta se myös pistää miettimään, että mitä vanhempien päissä on mahtanut liikkua sinä hetkenä kun lapsi alkoi vonkua minihameita ja meikkejä? Tuskin mitään millä olisi mitään maallista merkitystä, mutta toivossa on hyvä elää.
Tytöt eivät ole ainoat, joilla on taipumusta ennenaikaiseen teini-ikään vaan myös pojilla samassa suhteessa. Pojat tahtovat heti kehdosta päästyään olla leikkikentän gangstereita ja pukeutuvat lätsään, 10 numeroa liian suurin housuihin ja XXXXL huppariin. Tosin nyt ei ole pelkästä ulkomuodosta kyse vaan myös siitä mitä sieltä suusta tulee ulos. Tulee vittua ja saatanaa, ja jos oikein kovaksi aletaan niin kyllähän sinne pari perkelettäkin mahtuu! Ikäistensä mielestä he voivat ollakin varsin hurjia, mutta meissä muissa he aiheuttavat suunnatonta vitutusta, pahennusta ja murhaavia ajatuksia heidän vanhempiansa kohtaan.
Jos minulta kysytään, niin lasten ei pitäisi lipua massan mukana, ainakaan näin varhaisessa iässä. Sitten kun ikää löytyy, niin mikä jottei? Pukeutukoot ja käyttäytyköön miten tahtovat, sillä tietääkseni se on osa sitä pelottavaa teini-ikää. Oman paikan etsiminen. Vai mitehä se meni.
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Tuotteliasta tylsyyttä!
Tämä on ehkä viikon vanha teksti, jota en ole kerennyt tänne vielä laittamaan. Nyt laitan.
---------------
Eilen oli varsin tuottoisa päivä. Ei tosin lompakon kannalta, mutta materiaa sain haalittua kiitettävän määrän.
Kaikki paha yleensä lähtee liikkeelle tylsyydestä. Tämä ei ollut poikkeus.
Istuskelin tapani mukaan monitorin edessä haltioituneena kunnes tajusin, että vittu.....kyllä tää minun elämä on aika säälittävää....
Mitä tein asialle? No mietin, että mitäs sitä keksis, jotta elämästä tulisi vähän vähemmän säälittävää. Kurkistin varovasti oikealle ja tapitin tuota huojuvaa tornia, joka oli rakennettu matematiikan kirjoista ja Windows XP Sertifikaatti -kirjasta. Varovasti kurotin kohti tuota 800 sivuista absoluuttista totuutta, kunnes lopulta tajusin, että olin todellakin tekemässä viisasta päätöstä ehkä ensi kertaa elämässäni.
"Mikään ei ole ikuista" - lause, joka pätee kaikkeen, koska se on niin totta. Myös tässä tilanteessa se on hyvin ajankohtainen, sillä juuri kun olin avaamassa tuon itse Saatanan kirjoittaman opuksen, ylemmät voimat astuvat peliin. Messenger muistuttaa minua olemassaolostaan ja siinä samalla erään henkilön olemassaolosta.
Sertifikaatti lentää komeassa kaaressa olan yli ja alkaa armoton mesetys.
Ding dong, Laura astuu kehiin.
Keskustelu ei missään vaiheessa yllä älylliselle tasolle, mutta kyllä siitä jotain hyvää silti poiki.
Minä, elämääni kyrpiintynyt matonen saan mainion idean, että lähdetään kaupungille vinguttamaan visaa. (Mistäs ne naiset tykkää enemmän ku visan vingutuksesta?)
Laura tietenkin nielee syötin onkea myöten ja se oli sitten päätetty. Nyt visa vinkuu. Sydämmeni vuotaa verta.
Vaatteet vaihtoon, naama kuosiin, vaatteet päälle, kengät jalkaan ja pihalle. Elämälläni oli jälleen tarkoitus.
Reitti oli vielä tuttu vaikka en ollut sitä kulkenut moniin vuosiin, mutta perille löysin. Luulin, että vaikein oli ohi. Olin väärässä.
Talon löysin, mutta sisäänkäyntiä en. Manasin talon suunnittelijan alimpaan helvettiin ja päätin sitten etsiä sen kirotun sisäänkäynnin.
Pariin kertaan kun olin talon kiertänyt, huomaan ikkunan aukeavan ja sieltä pilkistää tutut kasvot. Saan vihdoin koordinaatit, joilla paikallistan sen jumalan selän taakse piilotetun sisäänkäynnin. Astun sisälle.
Nopean asuntoesittelyn jälkeen olemmekin jo keskustassa miettimässä mikä olisi paras sijoituskohde. Musiikki! Johan löytyi rahareikä. Suuntaamme "Keltaiseen Jäänsärkijään". Matkan varrella tarkistamme keskustan keikkatarjonnan, pelkkää sontaa, jatkamme eteenpäin.
Astumme sisään ja suuntamme Veri Hevi Metal osastolle ja räpläämme kaikkea ja katsomme mitä käteen osuu. Lauran käteen osui KSE:n uusin ja Mudvaynen uusin, sain olla hänestä ylpeä.
Itse likinäköisenä tyydyn tuttuun ja turvalliseen Kotiteollisuuteen.
Poistumme, mutta maksamme ensin.
Visa ei vinkunut tahdotulla tavalla, joten päätämme suunnata toiseen levykauppaan. Levykauppa Äx näkyy horisontissa, sydäntä särkee.
Suuntaamme jälleen Veri Hevi Deth Metal osastolle ja etsimme uusia tuttavuuksia. Silmään pistää nimi "Anaal Nathrakh", pääni sisällä vilahtaa ajatus ana-- ei mitään. Katsomme kyseisen orkesterin kappaleiden nimiä ja järkytymme syvästi.
Lopulta löydän etsimäni. Jouni Hynysen kirja "Rakkaudella, Hynynen". Visa vilahtaa ja kirja putoaa kassiin. Poistumme.
Ratikassa teemme uusia tuttavuuksia.
Viereemme istuu epäilyttävästi viinalle haiskahtava iäkäs mies, jonka hetken päästä tunnistamme britiksi, koska hän puhui kieltä, jonka etäisesti tunnisti englanniksi. Hän katsoi minua, minä katsoin häntä, hän avasi suunsa, minä unohdin kielen.
Ensimmäisestä lauseesta en saanut mitään selvää, mutta Laura taisi saada, sillä hän vastasi jotain. Minä tyydyin hymähtelyyn ja nyökkäilyyn.
Lopulta tajusin mistä oli kyse. Mies puhui armeijasta! Kyrpä otsassa manasi kuinka poliitikot ovat kusipäitä ja kuinka armeijassa pikkupojat hyppii metässä pupujen lailla leikkimässä sotaa. Lopulta päädyttiin siihen, kuinka me vedettiin neukkuja turpaan ja kuinka urhoollisia silloin oltiin. Sain olla jälleen ylpeä Suomalainen.
Miekkosen pysäkki osui kohdalle. Hän nousi ylös, kätteli, mongersi jotain ja totesi "Vhittu"
Palasimme Lauran kotikonnuille. Istahdamme puistoon ja luemme Hynysen kertomuksia. Laura nauraa kippurassa, koska voi jokaisen kappaleen jälkeen todeta "Toi on kyllä niin totta", nainen kun on.
Samalla kuulen; "Olen kadottanut sieluni jonnekkin josta ei kukaan sitä löytää voi" Hynynen lauloi taskussani ja huomasin, että enkeli soittaa minulle. Vastaan ja rupattelemme hyvän aikaa ja annan itsestäni täydellisen idiootin kuvan jälleen, mutta minkäs teet.
Aika viedä Laura kotiin ja lähteä itsekin takaisin kotia kohti. Halaamme, hyppään ratikkaan ja avaan tuon totuutta huokuvan opuksen ja uppoudun niiden kansien väliin tuntikausiksi.
- Hynynen on hassu
---------------
Eilen oli varsin tuottoisa päivä. Ei tosin lompakon kannalta, mutta materiaa sain haalittua kiitettävän määrän.
Kaikki paha yleensä lähtee liikkeelle tylsyydestä. Tämä ei ollut poikkeus.
Istuskelin tapani mukaan monitorin edessä haltioituneena kunnes tajusin, että vittu.....kyllä tää minun elämä on aika säälittävää....
Mitä tein asialle? No mietin, että mitäs sitä keksis, jotta elämästä tulisi vähän vähemmän säälittävää. Kurkistin varovasti oikealle ja tapitin tuota huojuvaa tornia, joka oli rakennettu matematiikan kirjoista ja Windows XP Sertifikaatti -kirjasta. Varovasti kurotin kohti tuota 800 sivuista absoluuttista totuutta, kunnes lopulta tajusin, että olin todellakin tekemässä viisasta päätöstä ehkä ensi kertaa elämässäni.
"Mikään ei ole ikuista" - lause, joka pätee kaikkeen, koska se on niin totta. Myös tässä tilanteessa se on hyvin ajankohtainen, sillä juuri kun olin avaamassa tuon itse Saatanan kirjoittaman opuksen, ylemmät voimat astuvat peliin. Messenger muistuttaa minua olemassaolostaan ja siinä samalla erään henkilön olemassaolosta.
Sertifikaatti lentää komeassa kaaressa olan yli ja alkaa armoton mesetys.
Ding dong, Laura astuu kehiin.
Keskustelu ei missään vaiheessa yllä älylliselle tasolle, mutta kyllä siitä jotain hyvää silti poiki.
Minä, elämääni kyrpiintynyt matonen saan mainion idean, että lähdetään kaupungille vinguttamaan visaa. (Mistäs ne naiset tykkää enemmän ku visan vingutuksesta?)
Laura tietenkin nielee syötin onkea myöten ja se oli sitten päätetty. Nyt visa vinkuu. Sydämmeni vuotaa verta.
Vaatteet vaihtoon, naama kuosiin, vaatteet päälle, kengät jalkaan ja pihalle. Elämälläni oli jälleen tarkoitus.
Reitti oli vielä tuttu vaikka en ollut sitä kulkenut moniin vuosiin, mutta perille löysin. Luulin, että vaikein oli ohi. Olin väärässä.
Talon löysin, mutta sisäänkäyntiä en. Manasin talon suunnittelijan alimpaan helvettiin ja päätin sitten etsiä sen kirotun sisäänkäynnin.
Pariin kertaan kun olin talon kiertänyt, huomaan ikkunan aukeavan ja sieltä pilkistää tutut kasvot. Saan vihdoin koordinaatit, joilla paikallistan sen jumalan selän taakse piilotetun sisäänkäynnin. Astun sisälle.
Nopean asuntoesittelyn jälkeen olemmekin jo keskustassa miettimässä mikä olisi paras sijoituskohde. Musiikki! Johan löytyi rahareikä. Suuntaamme "Keltaiseen Jäänsärkijään". Matkan varrella tarkistamme keskustan keikkatarjonnan, pelkkää sontaa, jatkamme eteenpäin.
Astumme sisään ja suuntamme Veri Hevi Metal osastolle ja räpläämme kaikkea ja katsomme mitä käteen osuu. Lauran käteen osui KSE:n uusin ja Mudvaynen uusin, sain olla hänestä ylpeä.
Itse likinäköisenä tyydyn tuttuun ja turvalliseen Kotiteollisuuteen.
Poistumme, mutta maksamme ensin.
Visa ei vinkunut tahdotulla tavalla, joten päätämme suunnata toiseen levykauppaan. Levykauppa Äx näkyy horisontissa, sydäntä särkee.
Suuntaamme jälleen Veri Hevi Deth Metal osastolle ja etsimme uusia tuttavuuksia. Silmään pistää nimi "Anaal Nathrakh", pääni sisällä vilahtaa ajatus ana-- ei mitään. Katsomme kyseisen orkesterin kappaleiden nimiä ja järkytymme syvästi.
Lopulta löydän etsimäni. Jouni Hynysen kirja "Rakkaudella, Hynynen". Visa vilahtaa ja kirja putoaa kassiin. Poistumme.
Ratikassa teemme uusia tuttavuuksia.
Viereemme istuu epäilyttävästi viinalle haiskahtava iäkäs mies, jonka hetken päästä tunnistamme britiksi, koska hän puhui kieltä, jonka etäisesti tunnisti englanniksi. Hän katsoi minua, minä katsoin häntä, hän avasi suunsa, minä unohdin kielen.
Ensimmäisestä lauseesta en saanut mitään selvää, mutta Laura taisi saada, sillä hän vastasi jotain. Minä tyydyin hymähtelyyn ja nyökkäilyyn.
Lopulta tajusin mistä oli kyse. Mies puhui armeijasta! Kyrpä otsassa manasi kuinka poliitikot ovat kusipäitä ja kuinka armeijassa pikkupojat hyppii metässä pupujen lailla leikkimässä sotaa. Lopulta päädyttiin siihen, kuinka me vedettiin neukkuja turpaan ja kuinka urhoollisia silloin oltiin. Sain olla jälleen ylpeä Suomalainen.
Miekkosen pysäkki osui kohdalle. Hän nousi ylös, kätteli, mongersi jotain ja totesi "Vhittu"
Palasimme Lauran kotikonnuille. Istahdamme puistoon ja luemme Hynysen kertomuksia. Laura nauraa kippurassa, koska voi jokaisen kappaleen jälkeen todeta "Toi on kyllä niin totta", nainen kun on.
Samalla kuulen; "Olen kadottanut sieluni jonnekkin josta ei kukaan sitä löytää voi" Hynynen lauloi taskussani ja huomasin, että enkeli soittaa minulle. Vastaan ja rupattelemme hyvän aikaa ja annan itsestäni täydellisen idiootin kuvan jälleen, mutta minkäs teet.
Aika viedä Laura kotiin ja lähteä itsekin takaisin kotia kohti. Halaamme, hyppään ratikkaan ja avaan tuon totuutta huokuvan opuksen ja uppoudun niiden kansien väliin tuntikausiksi.
- Hynynen on hassu
lauantai 22. elokuuta 2009
Taiteiden yö. Vai mikähä se oli?
Taiteiden yö....yö, joka toisilla huuhtoutuu mielestä hyvin nopeasti. Minulla muistot pysyy.
Oli taas se aika vuodesta kun taiteiden yö saapuu Helshinkiin! Se tapahtui eilen. Kaikkialla oli jotain menoa. Töölön puistossa oli bajamajoja komeasti rivissä (viesti taivaalta), oli DJ, jonglööraajia ja pullonkerääjiä pilvin pimein. Mutta eipä unohdeta sitä tärkeintä! Juhlijoita oli kiitettävästi ja tunnelma oli huumaava. Helsingin puistot olivat juuri railakkaalle juhlinnalle idyylit ja showta oli kaikkialla. Näytöksiä oli ympäri Helsinkiä ja kaikki tuntui olevan tyytyväisiä. Näin sen olla pitää.
Istahdimme töölön puistoon odottelemaan muita klaanimme jäseniä. Puhuimme niitä näitä, mutta sitten yks kaks......korkki sanoi naks! Tällaista tänään! Kyllä se minulle passaa. Kotiinkin pitää raahautua vasta monen tunnin päästä. Muut juhlijat olivat aloittaneet jo aikaa sitten, mutta otimme heidät kiinni hyvin nopeasti. Hupsuiksihan siinä muututtiin pikapikaa, mutta hauskaa oli ja se on kai tärkeintä?
Klaanimme kasvoi illan mittaan ja samassa suhteessa kasvoi myös tunnelma. Lopulta väkeä oli niin paljon, että omaalle spotille oli vaikea löytää! Käy bajamajassa tasaamassa tilanteen ja sitten ollaankin eksyksissä aivan totaalisesti! Onneksi on se kännykkä......hyvä vitsi, tiedän.
Kännykkä + iloliemi kombinaatio on aikojen alusta ollut ehkä tyhmin kaikista. Nimittäin silloin meidän sisäinen melodramaattinen tekstiviesti-terroristi ottaa ohjakset ja sitä ei muuten pidättele mikään! *napu napu napu* kaikuu kaupungin pimeissä nurkissa ja ilmaan lehahtaa kymmeniä toinen toistaan kovempia tunnustuksia tyttöystävälle, ystäville, sisaruksille ja sitten aamulla ihmettellään, miksi kaikki katsovat sinua kieroon.
Toisaalta tuo tekstailu voi myös tuntua hyvältä seuraavana aamuna! Siinä nimittäin purkaa yleensä KAIKEN mitä on sydämmellä sillä hetkellä ja aamulla heräät virkeämpänä kuin koskaan ennen. Siinä kyllä menee pasmat ihan sekaisin. Ihan vaan siitä syystä, että on kaamea kankkunen ja samalla aivan mahtava olo! Laattaanko vai hypinkö ilosta? Vai molempia saamaan aikaan?
En nyt menisi sanomaan, että tämä on suositeltavaa, sillä parempi olisi, jos kaikki nuo tunnustukset olisi voinut sanoa myös selvinpäin.
- Tekee mieli jäätelöä
Oli taas se aika vuodesta kun taiteiden yö saapuu Helshinkiin! Se tapahtui eilen. Kaikkialla oli jotain menoa. Töölön puistossa oli bajamajoja komeasti rivissä (viesti taivaalta), oli DJ, jonglööraajia ja pullonkerääjiä pilvin pimein. Mutta eipä unohdeta sitä tärkeintä! Juhlijoita oli kiitettävästi ja tunnelma oli huumaava. Helsingin puistot olivat juuri railakkaalle juhlinnalle idyylit ja showta oli kaikkialla. Näytöksiä oli ympäri Helsinkiä ja kaikki tuntui olevan tyytyväisiä. Näin sen olla pitää.
Istahdimme töölön puistoon odottelemaan muita klaanimme jäseniä. Puhuimme niitä näitä, mutta sitten yks kaks......korkki sanoi naks! Tällaista tänään! Kyllä se minulle passaa. Kotiinkin pitää raahautua vasta monen tunnin päästä. Muut juhlijat olivat aloittaneet jo aikaa sitten, mutta otimme heidät kiinni hyvin nopeasti. Hupsuiksihan siinä muututtiin pikapikaa, mutta hauskaa oli ja se on kai tärkeintä?
Klaanimme kasvoi illan mittaan ja samassa suhteessa kasvoi myös tunnelma. Lopulta väkeä oli niin paljon, että omaalle spotille oli vaikea löytää! Käy bajamajassa tasaamassa tilanteen ja sitten ollaankin eksyksissä aivan totaalisesti! Onneksi on se kännykkä......hyvä vitsi, tiedän.
Kännykkä + iloliemi kombinaatio on aikojen alusta ollut ehkä tyhmin kaikista. Nimittäin silloin meidän sisäinen melodramaattinen tekstiviesti-terroristi ottaa ohjakset ja sitä ei muuten pidättele mikään! *napu napu napu* kaikuu kaupungin pimeissä nurkissa ja ilmaan lehahtaa kymmeniä toinen toistaan kovempia tunnustuksia tyttöystävälle, ystäville, sisaruksille ja sitten aamulla ihmettellään, miksi kaikki katsovat sinua kieroon.
Toisaalta tuo tekstailu voi myös tuntua hyvältä seuraavana aamuna! Siinä nimittäin purkaa yleensä KAIKEN mitä on sydämmellä sillä hetkellä ja aamulla heräät virkeämpänä kuin koskaan ennen. Siinä kyllä menee pasmat ihan sekaisin. Ihan vaan siitä syystä, että on kaamea kankkunen ja samalla aivan mahtava olo! Laattaanko vai hypinkö ilosta? Vai molempia saamaan aikaan?
En nyt menisi sanomaan, että tämä on suositeltavaa, sillä parempi olisi, jos kaikki nuo tunnustukset olisi voinut sanoa myös selvinpäin.
- Tekee mieli jäätelöä
perjantai 21. elokuuta 2009
Sosiaalinen kanssakäyminen aamuisin ja muutoinkin
Herätyskello muistuttaa sinua elämän karuista tosiasioista joka ikinen arkiaamu tiettyyn aikaan. Koskaan se ei tunnu mukavalle, koska se muistuttaa meitä siitä, että kohta ollaan taas konttorissa tai koulussa tekemässä pitkää päivää. Aika hakea saavillinen kahvia.
Mikä voisi olla kauheampaa kuin aikaiset herätykset? No tietenkin se, että joku koettaa saada jotain elämää suurempaa keskustelua aikaiseksi heti aamutuimaan. Ei sellainen ole mahdollista. Aamuisin ei pitäisi KOSKAAN puhua kenenkään kanssa, sillä se vain pistää vihaksi. Klassinen kysymys, jonka useimmiten kuulee heti aamusta, on tietenkin; "Nukuitko hyvin". Kysyjä kohtaa murhaavan katseen, joka voisi murtaa kallion tuhannen päreiksi ja vielä siihen päälle hän saa kuulla ihmisen alkukantaista murinaa, joka kaikessa karuudessaan kertoo juuri sen mitä aamuisin haluamme sanoa; "Mrrrrggrrrrrhrrrrr"
Sosiaalinen kanssakäyminen on muutenkin ahdistavaa, koska yleensä siitä koituu enemmän harmia kun mitään muuta. Siitä tulee aina välillä sellainen tunne, että jotain on pakko kysyä, mutta ei halua välttämättä kuulla sitä vastausta, koska se voi imaista kysyjän sellaisen tunnepyörteeseen, että heikompi saattaa jo alkaa kyhäillä itselleen kiikkua kattoparruun.
Varokaa ihmistä. Se on läppeensä paha.
- Väsyttää.
Mikä voisi olla kauheampaa kuin aikaiset herätykset? No tietenkin se, että joku koettaa saada jotain elämää suurempaa keskustelua aikaiseksi heti aamutuimaan. Ei sellainen ole mahdollista. Aamuisin ei pitäisi KOSKAAN puhua kenenkään kanssa, sillä se vain pistää vihaksi. Klassinen kysymys, jonka useimmiten kuulee heti aamusta, on tietenkin; "Nukuitko hyvin". Kysyjä kohtaa murhaavan katseen, joka voisi murtaa kallion tuhannen päreiksi ja vielä siihen päälle hän saa kuulla ihmisen alkukantaista murinaa, joka kaikessa karuudessaan kertoo juuri sen mitä aamuisin haluamme sanoa; "Mrrrrggrrrrrhrrrrr"
Sosiaalinen kanssakäyminen on muutenkin ahdistavaa, koska yleensä siitä koituu enemmän harmia kun mitään muuta. Siitä tulee aina välillä sellainen tunne, että jotain on pakko kysyä, mutta ei halua välttämättä kuulla sitä vastausta, koska se voi imaista kysyjän sellaisen tunnepyörteeseen, että heikompi saattaa jo alkaa kyhäillä itselleen kiikkua kattoparruun.
Varokaa ihmistä. Se on läppeensä paha.
- Väsyttää.
torstai 20. elokuuta 2009
Sönkötyksen salat
Sönköttäminen. Tuo harvinainen piirre, joka putkahtaa ihmisestä esiin AINA ja vain silloin kun sen ei pitäisi.
Voiko joku väittää, että ei olisi kerran elämässään ollut sellaisen tilanteen edessä, jolloin tarkoitus olisi kertoa jotain mehevää juorua/vitsiä ja silloin sisäinen sönköttäjä ottaa vallan ja pilaa kaiken? No minä tunnustan! Sitä nimittäin tapahtuu minulle turhan usein ja aina tunnen itseni niin mahdottoman viisaaksi sitten jälkeenpäin.
Toisaalta tämä ei koskaan ilmene, jos puhut vanhemmillesi, hyville kavereillesi tai jollekin muulle henkilölle, jonka olet tuntenut jo useamman vuoden. Tämä ns. "sönkötys" tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun läsnä on joku astetta viehättävämpi puolituttu henkilö tai joku sellainen henkilö johon tahtoisi tutustua niin kovasti, mutta ei vaan rahkeet riitä. Käydään tämä nyt läpi yksitellen.
Tämä astetta viehättävämpi persoona vetäisee maton jalkojen alta saman tien kun hän saapuu paikalle. Tervehtiminenkin osoittautuu mahdottomaksi, sillä kieli on niin solmussa, ettei ääni kulje. Heti kun saa jotenkin työnnettyä sen sanan ulos suustaan niin se on jo niin epämuodostunut, että olisi ollut parempi jättää sanomatta, ettei olisi taas antanut itsestään täysin älyvammaista ensivaikutelmaa. Yleensä se kyllä pääsee sammakkona ulos ja niinkin yksinkertaisesta sanasta kuin "Terve" tulee jotain mikä etäisesti muistuttaa meitä koulun terveystiedon tunneista.
Sanotaan nyt vaikka sitten, että olet tavannut tytön/pojan, josta pidät ja keräät viikkoja rohkeutta, jotta uskaltaisit pyytää häntä ulos. Mitä tapahtuu? Kaikki menee hyvin! Tyttö/poika suostuu kutsuun ja sitten ollaan niin iloisia ettei paremmasta väliä. Tämä ilo kestää tasan siihen hetkeen asti kunnes olet siinä tilanteessa, että nyt tosiaan ollaan kahdestaan tämän henkilön kanssa. Kaksi ihmistä, jotka hädin tuskin tuntevat toisiaan ovat nyt saapuneet yhteen. Puheenaihe on......tota noin.......no kun....AIVAN, sitä ei ole! Tässä onkin se mikä eniten pistää vihaksi kun on jonkun mukavan tyypin kanssa ulkona. Mistä puhuisi? Pää on tyhjempi kuin koskaan ennen. Ahistaa.
Koeta siinä nyt sitten tehdä vaikutusta, kun ainoa mitä saat suustasi ulos on tarpeetonta ähkintää ja syviä huokauksia. Yleensä kuitenkin käy niinkin onnellisesti, että jos et sinä osaa sanoa mitään, niin partneri kyllä osaa. Tämä on erittäin mukava huomata, mutta tämäkin hohto kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitten taas istutaan ja katsellaan toisiamme silmiin, sanomatta sanaakaan. Kuinka romanttista.
Älkää vaipuko epätoivoon! Jos tuo kuulostaa enemmän kuin tutulta niin voin teille sanoa, että kaikki ottaa aikansa. Myös tämä. Kiusalliselle se tuntuu, mutta siitä nyt ei pääse mihinkään. Jos sinulle on periytynyt jostain loistavat sosiaaliset lahjat, onnea sinulle! Me kaikki emme ole yhtä onnekkaita. Kyllähän se tietenkin kaiken sen tuijottelun ja huokailun päätteeksi tuntuu siltä, että nyt mentiin metsään niin että humahti! Mutta tuskinpa se tyttö/poika sinua alkaa siitä vihaamaan, vaan toivon mukaan ymmärtää, että kaikille puheenaiheiden keksiminen ei ole helppoa.
- Ahistaa. Kovasti.
Voiko joku väittää, että ei olisi kerran elämässään ollut sellaisen tilanteen edessä, jolloin tarkoitus olisi kertoa jotain mehevää juorua/vitsiä ja silloin sisäinen sönköttäjä ottaa vallan ja pilaa kaiken? No minä tunnustan! Sitä nimittäin tapahtuu minulle turhan usein ja aina tunnen itseni niin mahdottoman viisaaksi sitten jälkeenpäin.
Toisaalta tämä ei koskaan ilmene, jos puhut vanhemmillesi, hyville kavereillesi tai jollekin muulle henkilölle, jonka olet tuntenut jo useamman vuoden. Tämä ns. "sönkötys" tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun läsnä on joku astetta viehättävämpi puolituttu henkilö tai joku sellainen henkilö johon tahtoisi tutustua niin kovasti, mutta ei vaan rahkeet riitä. Käydään tämä nyt läpi yksitellen.
Tämä astetta viehättävämpi persoona vetäisee maton jalkojen alta saman tien kun hän saapuu paikalle. Tervehtiminenkin osoittautuu mahdottomaksi, sillä kieli on niin solmussa, ettei ääni kulje. Heti kun saa jotenkin työnnettyä sen sanan ulos suustaan niin se on jo niin epämuodostunut, että olisi ollut parempi jättää sanomatta, ettei olisi taas antanut itsestään täysin älyvammaista ensivaikutelmaa. Yleensä se kyllä pääsee sammakkona ulos ja niinkin yksinkertaisesta sanasta kuin "Terve" tulee jotain mikä etäisesti muistuttaa meitä koulun terveystiedon tunneista.
Sanotaan nyt vaikka sitten, että olet tavannut tytön/pojan, josta pidät ja keräät viikkoja rohkeutta, jotta uskaltaisit pyytää häntä ulos. Mitä tapahtuu? Kaikki menee hyvin! Tyttö/poika suostuu kutsuun ja sitten ollaan niin iloisia ettei paremmasta väliä. Tämä ilo kestää tasan siihen hetkeen asti kunnes olet siinä tilanteessa, että nyt tosiaan ollaan kahdestaan tämän henkilön kanssa. Kaksi ihmistä, jotka hädin tuskin tuntevat toisiaan ovat nyt saapuneet yhteen. Puheenaihe on......tota noin.......no kun....AIVAN, sitä ei ole! Tässä onkin se mikä eniten pistää vihaksi kun on jonkun mukavan tyypin kanssa ulkona. Mistä puhuisi? Pää on tyhjempi kuin koskaan ennen. Ahistaa.
Koeta siinä nyt sitten tehdä vaikutusta, kun ainoa mitä saat suustasi ulos on tarpeetonta ähkintää ja syviä huokauksia. Yleensä kuitenkin käy niinkin onnellisesti, että jos et sinä osaa sanoa mitään, niin partneri kyllä osaa. Tämä on erittäin mukava huomata, mutta tämäkin hohto kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitten taas istutaan ja katsellaan toisiamme silmiin, sanomatta sanaakaan. Kuinka romanttista.
Älkää vaipuko epätoivoon! Jos tuo kuulostaa enemmän kuin tutulta niin voin teille sanoa, että kaikki ottaa aikansa. Myös tämä. Kiusalliselle se tuntuu, mutta siitä nyt ei pääse mihinkään. Jos sinulle on periytynyt jostain loistavat sosiaaliset lahjat, onnea sinulle! Me kaikki emme ole yhtä onnekkaita. Kyllähän se tietenkin kaiken sen tuijottelun ja huokailun päätteeksi tuntuu siltä, että nyt mentiin metsään niin että humahti! Mutta tuskinpa se tyttö/poika sinua alkaa siitä vihaamaan, vaan toivon mukaan ymmärtää, että kaikille puheenaiheiden keksiminen ei ole helppoa.
- Ahistaa. Kovasti.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Iltaa, olen tuleva riesanne.
Iltaa! Kuljen salaisesti ja anomyymisti nimellä Tompelo täälä suuressa internetissä, mutta tuo nimi ei ole salainen koskaan ollut, koska se ilmenee hyvin useassa paikassa ja sen takaa yleensä löytyy tuo sama tampio, joka luulee tietävänsä mistä puhuu. Älä turhaan ala Googlaamaan tuota nimeä, koska juuri itsekin sen tarkistin, että tuleeko sieltä mitään merkittävää ylös. Ei tullut.
Parempi on, ettet kiinnitä huomiota siihen KUKA tai MIKÄ, minä olen sillä todellisuudessa sinua ei kiinnosta se pätkääkään.
Mutta olkoon tuo sivuseikka, jota ei tarvitse muistaa! Keskitytään mielummin olennaiseen, eli tyhjiin lauseisiin mitä tuotan enemmän kuin laki sallii!
Mistä siis kirjoitan?
Kirjoitan vähän sitä sun tätä.
* Kirjoitan siitä miten koulussa oli mahdottoman tylsää ja kuinka opettajat pitäisi lopettaa epäpätevyytensä vuoksi.
* Kirjoitan siitä mitä Helsingissä tapahtuu. Kaikista tuhansista tapahtumista yms. kuten vaikka nyt perjantaina tapahtuvasta Taiteiden-yöstä. Siitä lupaan kirjoittaa. Kuviakin saattaa ilmetä.
* Kirjoitan siitä mikä nostattaa omaa verenpainetta äärimmäisesti ja tällä tavoin puran tuon vihan ja verhoilen sen "hauskoihin" lauseisiin.
Niin siis lyhyesti; Kirjoitan siitä mikä minua sattuu sillä hetkellä kiinnostamaan!
Sivun ulkoasu on tällä hetkellä äärimmäisen tylsä ja tavallinen, mutta LUPAAN tehdä asialle jotain heti kun siihen löytyy aikaa. Tuskin menee montaakaan viikkoa niin tämä saattaa jo erottua massasta.
Vartokaa siis! Tänne saattaa ilmestyä paljonkin tekstiä aina välillä ja osa siitä saattaa jopa olla ihan asiaa!
Nyt menen nukkumaan ja kirjoitan huomenna vaikka unistani. Ei voi tietää. Katsotaan mitä päivä tuo mukanaan.
-Tompelo
Parempi on, ettet kiinnitä huomiota siihen KUKA tai MIKÄ, minä olen sillä todellisuudessa sinua ei kiinnosta se pätkääkään.
Mutta olkoon tuo sivuseikka, jota ei tarvitse muistaa! Keskitytään mielummin olennaiseen, eli tyhjiin lauseisiin mitä tuotan enemmän kuin laki sallii!
Mistä siis kirjoitan?
Kirjoitan vähän sitä sun tätä.
* Kirjoitan siitä miten koulussa oli mahdottoman tylsää ja kuinka opettajat pitäisi lopettaa epäpätevyytensä vuoksi.
* Kirjoitan siitä mitä Helsingissä tapahtuu. Kaikista tuhansista tapahtumista yms. kuten vaikka nyt perjantaina tapahtuvasta Taiteiden-yöstä. Siitä lupaan kirjoittaa. Kuviakin saattaa ilmetä.
* Kirjoitan siitä mikä nostattaa omaa verenpainetta äärimmäisesti ja tällä tavoin puran tuon vihan ja verhoilen sen "hauskoihin" lauseisiin.
Niin siis lyhyesti; Kirjoitan siitä mikä minua sattuu sillä hetkellä kiinnostamaan!
Sivun ulkoasu on tällä hetkellä äärimmäisen tylsä ja tavallinen, mutta LUPAAN tehdä asialle jotain heti kun siihen löytyy aikaa. Tuskin menee montaakaan viikkoa niin tämä saattaa jo erottua massasta.
Vartokaa siis! Tänne saattaa ilmestyä paljonkin tekstiä aina välillä ja osa siitä saattaa jopa olla ihan asiaa!
Nyt menen nukkumaan ja kirjoitan huomenna vaikka unistani. Ei voi tietää. Katsotaan mitä päivä tuo mukanaan.
-Tompelo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
