Yksinpuhelut on kivoja. Minä harrastan sitä, koska se on minun tapani lyödä itseäni selkään ja sanoa; "Teit parhaasi", vaikka alitajuntaisesti teidän, että en ole oikeasti tehnyt mitään minkään asian hyväksi. Eli ts. Huijaan itseäni ja viilaan itseäni linssiin sen minkä ehdin.
Olen, tottakai, tietoinen siitä. En ehkä ylpeä, mutta tietoinen. Se on ongelma.
Ehkä pakenen sitä, että elämää ei voi ainaisesti leikkeihin kuluttaa. Vaikka se hauskaa onkin, niin omaa oksaa siinä loppupeleissä sahaa. Oma sahani on kuitenkin sen verran tylppä, että murtumispiste on vielä suhteellisen kaukana. Mutta se muuttu terävämmäksi päivä päivältä. Olen tästäkin tietoinen, mutta pakenen sitäkin. Petollinen kierre. Johtunee varmaan enimmäkseen siitä, että turhaudun äärimmäisen helposti ja heitän leikin sikseen heti kun eteen tulee este, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä. Yleensä ratkaisu tähän "ylitsepääsemättömään" ongelmaan on todella yksinkertainen. En vain osaa hyödyntää tietoja ja taitojani ja yleensä löydän itseni pyytämässä apua kolmannelta taholta, joka etsii minulle tuon puuttuvan tiedon, jonka olisin itsekkin löytänyt, jos vain olisin perehtynyt asiaan kauemmin kuin viisi minuuttia.
Jotenkin menee jo itsesäälin puolelle. Tuntuu vähän siltä. Kuulostaa myös pahasti siltä.
Yleensä ongelmani pyörivät siinä matemaattisen lahjattomuuteni ympärillä. Kyseinen ongelma on esteenä myös tulevaisuuden suunnitelmilleni. Joku astetta fiksumpi henkilö näkisi tässä jo syyn alkaa tekemään asialle jotain, mutta minä tykkään olla aina erilainen kuin muut. Mutta toivottavasti nyt kuitenkin saan itsestäni sen verran irti, että selätän kyseisen ongelman. Aina voi toivoa. Se vaan ei poista sitä ongelmaa, vaikka se siltä hetkittäin tuntuukin. Toivo on vain ensimmäinen askel ennen pettymystä.
*sob
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
Yhteiskunnan ärsyke nro. 1
Kaikki ovat varmaan huomanneet, että tietyillä ikäryhmillä on aivan suunnaton näyttämisen ja esilläolon tarve, joka yleensä ilmenee tarpeettomana mölysaasteena ja paskanjauhantana.
Yleensä kyseiset mölyapinat kulkevat laumoissa, koska eihän yksin nyt ole kiva uhota, joku voi vaikka sanoa jotain takaisin! Eihän se nyt sovi, siitähän tulee paha mieli ja äidille lisäpyykkiä.
Eli tähän kyseiseen skenaarioon pätee sanonta; "Joukossa tyhmyys tiivistyy". Harmi vain, että joukon ÄO laskee samalla samassa suhteessa. Yleensä nämä pikkuhirviöt tyytyvät laukomaan viisauksiaan hyvän matkan päästä siltä varalta, että jos joku ottaa itseensä niin pakoon pääsee oikein mallikkaasti. Kuinka urhoollista.
Mutta nämä hiekkalaatikon valtiaat pääsevät aivan uuteen valoon, kun he astelevat leuka pystyssä mäkkärin ovesta sisään ja tilaavat syvällä rintaäänellä, joka yleensä muuttuu ultraääneksi, euron juustoja. Kiitosta ei kassaneidille heru, sillä sehän olisi kiltti ele. Joukon alfauros ei tyydy ottamaan vain yhtä pilliä vaan kahmaisee niitä kouran täydeltä todistaakseen muille, että hän on pomo! Sitten etsitään se pöytä, joka on kaikista eniten esillä ja sitten alkaa kovaääninen "keskustelu", joka ei jätä ketään kylmäksi! Keskustelun edetessä tunteet alkavat kuumeta ja on pakko saada virvoketta! Ilmassa kaikuu terävä sihahdus, kun joukon alfauros korkkaa tölkin ES -energiajuomaa. Hän juo tietenkin kaiken itse, sillä hän on pomo!
Eräs toinenkin seikka on havaittavissa näissä pikku-riiviöissä ja se seikka on heidän IRC-Galleria profiilit! Ensimmäiseksi huomaa, että suurin osa heistä on joitain ns. Hoppareita, joka on jo sinällään aika kammottavaa. Sitten huomaa geneeriset kuvat, jotka on nähnyt tuhat kertaa aikaisemmin.
Hyvänä esimerkkinä voi mennä galleriaan ja etsiä yhteisöä nimellä: "Mulla on cap" ja mennä tekemään itse erilaisia havaintoja.
Ensimmäinen havainto, jonka itse tein, oli se fakta, että yhteisön keski-ikä on ruhtinaalliset 13-vuotta. Josta väistämättä herää kysymys, että minkälaiset vanhemmat näitä oikein tuottaa? Jos näinkin nuori ihmisen alku näyttää jo tuolta, niin minusta siinä on jo syytä huoleen. Mutta minkäs minä sille voin.
Seuraava havainto tehdään siinä vaiheessa, kun päätetään vierailla jäsenten profiileissa. Silmään iskee pelottavan usein yhteisöt kuten:
* 100% Hetero
* 110% Hetero
* Cheek
* Panen parasta, eli sua
* Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan
Käteni alkaa hapuilla isäni haulikkoa, mutta hillitsen itseni ja juon kupillisen sitruunateetä.
Sitten ihmiset vielä kyselevät minulta, että miksi, oi miksi minulla on niin negatiivinen asenne nykynuorisoa kohtaan? No miksihän? Mietitään oikein joukolla nyt.
Nykynuoriso edustaa kaikkea sitä mikä saa minun kattilan aina kiehumaan yli.
* Ylenpalttinen pätemisen tarve
* Turha vittuilu ventovieraille
* Naurettavat argumentit
* Oman iän yliarviointi ( Vittu, mie oon jo 12v niin saan tehä mitä haluan! )
Vanhempien pitäisi tuoda koivuniemen herra kylään hiukan useammin, jotta tällaisilta yhteiskunnan ärsykkeiltä säästyttäisiin.
Paska kaupunni
Yleensä kyseiset mölyapinat kulkevat laumoissa, koska eihän yksin nyt ole kiva uhota, joku voi vaikka sanoa jotain takaisin! Eihän se nyt sovi, siitähän tulee paha mieli ja äidille lisäpyykkiä.
Eli tähän kyseiseen skenaarioon pätee sanonta; "Joukossa tyhmyys tiivistyy". Harmi vain, että joukon ÄO laskee samalla samassa suhteessa. Yleensä nämä pikkuhirviöt tyytyvät laukomaan viisauksiaan hyvän matkan päästä siltä varalta, että jos joku ottaa itseensä niin pakoon pääsee oikein mallikkaasti. Kuinka urhoollista.
Mutta nämä hiekkalaatikon valtiaat pääsevät aivan uuteen valoon, kun he astelevat leuka pystyssä mäkkärin ovesta sisään ja tilaavat syvällä rintaäänellä, joka yleensä muuttuu ultraääneksi, euron juustoja. Kiitosta ei kassaneidille heru, sillä sehän olisi kiltti ele. Joukon alfauros ei tyydy ottamaan vain yhtä pilliä vaan kahmaisee niitä kouran täydeltä todistaakseen muille, että hän on pomo! Sitten etsitään se pöytä, joka on kaikista eniten esillä ja sitten alkaa kovaääninen "keskustelu", joka ei jätä ketään kylmäksi! Keskustelun edetessä tunteet alkavat kuumeta ja on pakko saada virvoketta! Ilmassa kaikuu terävä sihahdus, kun joukon alfauros korkkaa tölkin ES -energiajuomaa. Hän juo tietenkin kaiken itse, sillä hän on pomo!
Eräs toinenkin seikka on havaittavissa näissä pikku-riiviöissä ja se seikka on heidän IRC-Galleria profiilit! Ensimmäiseksi huomaa, että suurin osa heistä on joitain ns. Hoppareita, joka on jo sinällään aika kammottavaa. Sitten huomaa geneeriset kuvat, jotka on nähnyt tuhat kertaa aikaisemmin.
Hyvänä esimerkkinä voi mennä galleriaan ja etsiä yhteisöä nimellä: "Mulla on cap" ja mennä tekemään itse erilaisia havaintoja.
Ensimmäinen havainto, jonka itse tein, oli se fakta, että yhteisön keski-ikä on ruhtinaalliset 13-vuotta. Josta väistämättä herää kysymys, että minkälaiset vanhemmat näitä oikein tuottaa? Jos näinkin nuori ihmisen alku näyttää jo tuolta, niin minusta siinä on jo syytä huoleen. Mutta minkäs minä sille voin.
Seuraava havainto tehdään siinä vaiheessa, kun päätetään vierailla jäsenten profiileissa. Silmään iskee pelottavan usein yhteisöt kuten:
* 100% Hetero
* 110% Hetero
* Cheek
* Panen parasta, eli sua
* Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan
Käteni alkaa hapuilla isäni haulikkoa, mutta hillitsen itseni ja juon kupillisen sitruunateetä.
Sitten ihmiset vielä kyselevät minulta, että miksi, oi miksi minulla on niin negatiivinen asenne nykynuorisoa kohtaan? No miksihän? Mietitään oikein joukolla nyt.
Nykynuoriso edustaa kaikkea sitä mikä saa minun kattilan aina kiehumaan yli.
* Ylenpalttinen pätemisen tarve
* Turha vittuilu ventovieraille
* Naurettavat argumentit
* Oman iän yliarviointi ( Vittu, mie oon jo 12v niin saan tehä mitä haluan! )
Vanhempien pitäisi tuoda koivuniemen herra kylään hiukan useammin, jotta tällaisilta yhteiskunnan ärsykkeiltä säästyttäisiin.
Paska kaupunni
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Kirjaimet on perseestä
Kirjaimet tuottaa iloa, surua, kohua, paheksuntaa, mielenhäiriöitä, pahaa mieltä, mielipahaa ja kaikkea muuta kivaa. Lista olisi pitempikin, mutta mielenkiintoni ei riitä niiden listaukseen.
Kirjaimet muodostavat sanoja, jotka iskevät lukijan tajuntaan kuin talonmies Pikkaraisen vasara. Toisaalta, edes talonmies Pikkarainen ei tule koskaan iskemään yhtä kovaa. Vaikka kova mies onkin. Nyt mennään jo asian vierestä. Takaisin asiaan.
Kirjaimet on ihan kivoja aina toisinaan. Oikein käytettyinä ne voivat olla ihan hyödyllisiäkin! Niillä voidaan ilahduttaa toista ihmistä tavalla, jota ei voi sanoin kuvailla. Tosin puhutut sanatkin koostuvat kirjaimista, joten puhun taas paskaa. Mutta ei se mitään, sen osaan paremmin kuin moni muu. Taas mennään asian vierestä. Jotenkin ei nyt kirjoittaminen tunnu kiinnostavan, mutta kirjoitan kuitenkin, kun sosiaalinen kanssakäyminen ajatusteni kanssa tuntuu tällä hetkellä loogisimmalta vaihtoehdolta. Niin siis ne saatanan kirjaimet!!
Kirjaimet on salaperäisiä. Niiden taa voi kätkeä syviä tunteita ja pahoja ajatuksia. Viaton lukija voi vain arvuutella päässään mitä näiden kirjainten taa on oikeasti kätketty. Löytyykö niiden takaa absoluuttinen totuus vai petollinen valhe, joka vie hengen ja järjen? Etsivä löytää, jos tahtoo.
Kirjaimet ovat elottomia ja ilmeettömiä olentoja. Ne eivät anna todellisia aikeitaan liian helposti ilmi, koska kirjaimet ovat, kuten sanoin, ilmeettömiä. Joskus niitä voidaan elävöittää ns. hymiöillä, jotka myös usein koostuvat kirjaimista, joten yhtä tyhjän kanssa taas. Samalla, kun ns. hymiöt elävöittävät tekstiä, niiden taa kätkeytyy aina jotain suurempaa, jotain salaperäistä, jotain mystistä, jotain pelottavaa. Jotain mistä et voi koskaan olla varma.
":D" -Hymiö, joka osoittaa suurta iloa ja huvittuneisuutta. Ehkä jopa naurua. Harvoin todellista sellaista.
": )" -Hymiö, joka symbolisoi hymyä, iloa ja tyytyväisyyden tunnetta. Yleensä totta, mutta sitä voidaan myös käyttää katalasti hyväksi ja verhoilla lauseet, kuten; "Kiinnostaa kuin kilo paskaa", "Kunpa olisit jo viimein hiljaa", sen taa.
"XD" -Hymiö, joka koostuu pelkästään kirjaimista. Tämän vuoksi siihen ei kannata turhan usein luottaa. Kyseinen hymiö symbolisoi äärimmäistä huvittuneisuutta ja todella railakasta naurua. Useimmiten kyseinen hymiö tulee käyttöön, kun joku postittaa muka hauskan YouTube -linkin, jota et jaksa syystä taikka toisesta katsoa.
Muihin hymiöihin en edes jaksa perehtyä, koska minua potkittaisiin siitä hyvästä nivusiin.
Kirjaimet koskevat enemmän kuin puhutut sanat. Tämän tiedän faktaksi, koska elän suurimman osan ajastani näyttöpäätteen takana, koska olen niin saatanan säälittävä yksilö aina kun sille päälle satun. Mutta ei puhuta siitä sen enempää.
Puhuttaessa kasvotusten jonkun kanssa olet turvassa kirjaimien tuottamalta ahdistukselta, koska et näe niitä. Kirjaimet ovat läsnä kaikissa kuulemissasi sanoissa, mutta ne on ovelasti piilotettu ääniaaltojen sekaan. Puhuminen on mukavaa, koska silloin sinulla on kuva siitä mitä on odotettavissa. Voit aavistaa minkälaista tekstiä on tulossa, kun näet ihmisen kasvot. Kasvot ovat täynnä ilmeitä ja ilmeet antavat ilmi tietyt tunteet, jotka ovat sillä hetkellä kytkettyinä ajatuksiimme.
Kirjaimet taas ovat sellaisia pikku perkeleitä, että ne voivat aivan pystymetsästä sanoa jotain aivan hirveää ja pilata tunnelman täysin. Saatana kirotkoon kirjaimet!
PS. Tänään vihaan kirjaimia, huomenna jotain muuta.
Hyvää hiljaisuutta
Kirjaimet muodostavat sanoja, jotka iskevät lukijan tajuntaan kuin talonmies Pikkaraisen vasara. Toisaalta, edes talonmies Pikkarainen ei tule koskaan iskemään yhtä kovaa. Vaikka kova mies onkin. Nyt mennään jo asian vierestä. Takaisin asiaan.
Kirjaimet on ihan kivoja aina toisinaan. Oikein käytettyinä ne voivat olla ihan hyödyllisiäkin! Niillä voidaan ilahduttaa toista ihmistä tavalla, jota ei voi sanoin kuvailla. Tosin puhutut sanatkin koostuvat kirjaimista, joten puhun taas paskaa. Mutta ei se mitään, sen osaan paremmin kuin moni muu. Taas mennään asian vierestä. Jotenkin ei nyt kirjoittaminen tunnu kiinnostavan, mutta kirjoitan kuitenkin, kun sosiaalinen kanssakäyminen ajatusteni kanssa tuntuu tällä hetkellä loogisimmalta vaihtoehdolta. Niin siis ne saatanan kirjaimet!!
Kirjaimet on salaperäisiä. Niiden taa voi kätkeä syviä tunteita ja pahoja ajatuksia. Viaton lukija voi vain arvuutella päässään mitä näiden kirjainten taa on oikeasti kätketty. Löytyykö niiden takaa absoluuttinen totuus vai petollinen valhe, joka vie hengen ja järjen? Etsivä löytää, jos tahtoo.
Kirjaimet ovat elottomia ja ilmeettömiä olentoja. Ne eivät anna todellisia aikeitaan liian helposti ilmi, koska kirjaimet ovat, kuten sanoin, ilmeettömiä. Joskus niitä voidaan elävöittää ns. hymiöillä, jotka myös usein koostuvat kirjaimista, joten yhtä tyhjän kanssa taas. Samalla, kun ns. hymiöt elävöittävät tekstiä, niiden taa kätkeytyy aina jotain suurempaa, jotain salaperäistä, jotain mystistä, jotain pelottavaa. Jotain mistä et voi koskaan olla varma.
":D" -Hymiö, joka osoittaa suurta iloa ja huvittuneisuutta. Ehkä jopa naurua. Harvoin todellista sellaista.
": )" -Hymiö, joka symbolisoi hymyä, iloa ja tyytyväisyyden tunnetta. Yleensä totta, mutta sitä voidaan myös käyttää katalasti hyväksi ja verhoilla lauseet, kuten; "Kiinnostaa kuin kilo paskaa", "Kunpa olisit jo viimein hiljaa", sen taa.
"XD" -Hymiö, joka koostuu pelkästään kirjaimista. Tämän vuoksi siihen ei kannata turhan usein luottaa. Kyseinen hymiö symbolisoi äärimmäistä huvittuneisuutta ja todella railakasta naurua. Useimmiten kyseinen hymiö tulee käyttöön, kun joku postittaa muka hauskan YouTube -linkin, jota et jaksa syystä taikka toisesta katsoa.
Muihin hymiöihin en edes jaksa perehtyä, koska minua potkittaisiin siitä hyvästä nivusiin.
Kirjaimet koskevat enemmän kuin puhutut sanat. Tämän tiedän faktaksi, koska elän suurimman osan ajastani näyttöpäätteen takana, koska olen niin saatanan säälittävä yksilö aina kun sille päälle satun. Mutta ei puhuta siitä sen enempää.
Puhuttaessa kasvotusten jonkun kanssa olet turvassa kirjaimien tuottamalta ahdistukselta, koska et näe niitä. Kirjaimet ovat läsnä kaikissa kuulemissasi sanoissa, mutta ne on ovelasti piilotettu ääniaaltojen sekaan. Puhuminen on mukavaa, koska silloin sinulla on kuva siitä mitä on odotettavissa. Voit aavistaa minkälaista tekstiä on tulossa, kun näet ihmisen kasvot. Kasvot ovat täynnä ilmeitä ja ilmeet antavat ilmi tietyt tunteet, jotka ovat sillä hetkellä kytkettyinä ajatuksiimme.
Kirjaimet taas ovat sellaisia pikku perkeleitä, että ne voivat aivan pystymetsästä sanoa jotain aivan hirveää ja pilata tunnelman täysin. Saatana kirotkoon kirjaimet!
PS. Tänään vihaan kirjaimia, huomenna jotain muuta.
Hyvää hiljaisuutta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
