Sönkötyksen salat

Sönköttäminen. Tuo harvinainen piirre, joka putkahtaa ihmisestä esiin AINA ja vain silloin kun sen ei pitäisi.
Voiko joku väittää, että ei olisi kerran elämässään ollut sellaisen tilanteen edessä, jolloin tarkoitus olisi kertoa jotain mehevää juorua/vitsiä ja silloin sisäinen sönköttäjä ottaa vallan ja pilaa kaiken? No minä tunnustan! Sitä nimittäin tapahtuu minulle turhan usein ja aina tunnen itseni niin mahdottoman viisaaksi sitten jälkeenpäin.

Toisaalta tämä ei koskaan ilmene, jos puhut vanhemmillesi, hyville kavereillesi tai jollekin muulle henkilölle, jonka olet tuntenut jo useamman vuoden. Tämä ns. "sönkötys" tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun läsnä on joku astetta viehättävämpi puolituttu henkilö tai joku sellainen henkilö johon tahtoisi tutustua niin kovasti, mutta ei vaan rahkeet riitä. Käydään tämä nyt läpi yksitellen.

Tämä astetta viehättävämpi persoona vetäisee maton jalkojen alta saman tien kun hän saapuu paikalle. Tervehtiminenkin osoittautuu mahdottomaksi, sillä kieli on niin solmussa, ettei ääni kulje. Heti kun saa jotenkin työnnettyä sen sanan ulos suustaan niin se on jo niin epämuodostunut, että olisi ollut parempi jättää sanomatta, ettei olisi taas antanut itsestään täysin älyvammaista ensivaikutelmaa. Yleensä se kyllä pääsee sammakkona ulos ja niinkin yksinkertaisesta sanasta kuin "Terve" tulee jotain mikä etäisesti muistuttaa meitä koulun terveystiedon tunneista.

Sanotaan nyt vaikka sitten, että olet tavannut tytön/pojan, josta pidät ja keräät viikkoja rohkeutta, jotta uskaltaisit pyytää häntä ulos. Mitä tapahtuu? Kaikki menee hyvin! Tyttö/poika suostuu kutsuun ja sitten ollaan niin iloisia ettei paremmasta väliä. Tämä ilo kestää tasan siihen hetkeen asti kunnes olet siinä tilanteessa, että nyt tosiaan ollaan kahdestaan tämän henkilön kanssa. Kaksi ihmistä, jotka hädin tuskin tuntevat toisiaan ovat nyt saapuneet yhteen. Puheenaihe on......tota noin.......no kun....AIVAN, sitä ei ole! Tässä onkin se mikä eniten pistää vihaksi kun on jonkun mukavan tyypin kanssa ulkona. Mistä puhuisi? Pää on tyhjempi kuin koskaan ennen. Ahistaa.

Koeta siinä nyt sitten tehdä vaikutusta, kun ainoa mitä saat suustasi ulos on tarpeetonta ähkintää ja syviä huokauksia. Yleensä kuitenkin käy niinkin onnellisesti, että jos et sinä osaa sanoa mitään, niin partneri kyllä osaa. Tämä on erittäin mukava huomata, mutta tämäkin hohto kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitten taas istutaan ja katsellaan toisiamme silmiin, sanomatta sanaakaan. Kuinka romanttista.

Älkää vaipuko epätoivoon! Jos tuo kuulostaa enemmän kuin tutulta niin voin teille sanoa, että kaikki ottaa aikansa. Myös tämä. Kiusalliselle se tuntuu, mutta siitä nyt ei pääse mihinkään. Jos sinulle on periytynyt jostain loistavat sosiaaliset lahjat, onnea sinulle! Me kaikki emme ole yhtä onnekkaita. Kyllähän se tietenkin kaiken sen tuijottelun ja huokailun päätteeksi tuntuu siltä, että nyt mentiin metsään niin että humahti! Mutta tuskinpa se tyttö/poika sinua alkaa siitä vihaamaan, vaan toivon mukaan ymmärtää, että kaikille puheenaiheiden keksiminen ei ole helppoa.


- Ahistaa. Kovasti.