Voi vee är!

Kuvittele päässäsi seuraava tilanne:

Heräät aamulla ja kaadat saavillisen kahvia kurkustasi alas. Raahaudut zombien tavoin näyttöpäätteen eteen ja katsot juna-aikataulut. Junamatka edessä. Pelottaa.
Erehdyt katsomaan lämpömittariin, joka näyttää -20 astetta pakkasta. Määränpää, oli se sitten mikä tahansa, alkaa tuntua toisarvoiselta.

Lähdet liikkeelle hyvissä ajoin, jotta et joutuisi seisomaan viiltävässä pakkasessa turhan pitkään. Saavut asemalle, joka on täynnä kylmettyneitä ihmisiä, jotka lasittunein silmin katsovat toiveikkaina aikataulua. Tunnet myötätuntoa heitä kohtaan. Pysähdyt hetkeksi katsomaan portaikkoa, joka johtaa junalaiturille. Se näyttää portilta jäätyneeseen helvettiin. Otat ensimmäisen askeleen ja liukastut jäätyneeseen oksennukseen ja putoat kohti tuntematonta. Peräpukamat ovat tosiasia.

Löydät itsesi portaikoin toisesta päästä. Paikka on tuttu, olet ollut täällä ennekin. Silmäsi etsivät aikataulua hektisesti ja huomaat, että kohtalon hetki on jo lähellä. Minuutit kulkevat kuin vesi aavikolla.

Katsot aikataulua uudemman kerran vain huomataksesi, että juna on myöhässä. Tuntuu, kuin joku olisi työntänyt tikarin sydämesi lävitse. Ajatuksesi eivät enää pysy kasassa, olet ahdistuksen ja hulluuden kehässä. Et voi kuin odottaa, että joku tulisi ja pelastaisi sinut. Tuo pelastaja on juuri seitsemän minuuttia myöhässä aikataulusta.

Minuutit kulkevat kuin tunnit konsanaan. Olet menettämässä elämänhalusi. Aika on jälleen käsillä. Katsot horisonttiin toiveikkaana, mutta et näe mitään lumipeitteen lävitse. Et näe valoja saati kuule raiteiden kalinaa. Korviin kajahtaa korkea C-nuotti ja kuulet sanat; "Juna on vaihteistovian vuoksi vielä Helsingissä". Päässäsi naksahtaa jokin ja kaivat taskustasi ainoan kahden euron kolikon ja työnnät sen laiturilla olevaan automaattiin. Automaatin luukkuun tipahtaa yksi Sultan -kondomi. Tunnottomin käsin avaat kondomi paketin ja vedät kondomin päähäsi. Menetät tajuntasi ja kaadut elottomana laiturille odottamaan seuraavaa junaa helvettiin.

Saattoi olla hieman liioiteltua, mutta tuolta minusta aina tuntuu, kun VR ilmoittaa, että junat on TAAS myöhässä. Mietityttää niin jumalattomasti, että mikä ihme siinä on niin vaikeata saada ne junat kulkemaan, vaikka onkin nyt pari astetta pakkasta. Tilaisivat junansa vaikka Siperiasta. Siellä kyllä tiedetään mitä pakkanen on! Mutta ei, kyllä ne junat on saatava Italiasta.

VR voisi hienojen värimaailmojen sijaan keskittyä vaikka juniensa toimintaan. Väri muuttui vihreäksi, mutta kyllä minä aina tulen muistamaan VR:ää hyvinkin punaisissa merkeissä, kun silmäni vihasta punaisina tuijottavat tuota kirottua aikataulua, jossa numerot vilistävät koko ajan vain sovitusta aikataulusta kauemmaksi.


-Kirottua